Ahomansikka
Fragaria vesca
Heinäkuu
Tuntomerkit:
Matala, 5–20 cm korkea ruohokasvi, jonka kolmisormiset lehdet ovat sahalaitaiset. Marja on punainen tai kellertävä, ja sen pinnalla on pieniä pähkylöitä.
Kasvupaikka ja satokausi:
Viihtyy valoisilla paikoilla: metsänreunoissa, pientareilla ja kalliokedoilla. Marjoo runsaasti etenkin hakkuiden jälkeen. Paras poiminta-aika on heinäkuussa.
Käyttö:
Parhaimmillaan tuoreena, maidon kanssa, leivonnaisissa tai kiisselissä. Säilöntään sopii pakastus tai kuivaus – hilloksi tai mehuksi keittämistä ei suositella makuvirheiden vuoksi.
Huomaa:
Kypsyy luonnonmarjoista ensimmäisenä, kesäkuun loppupuolelta alkaen.
Juolukka
Vaccinium uliginosum
Elokuu
Tuntomerkit:
Pysty, 15–50 cm korkea varpukasvi, jonka lehdet ovat päältä harmaan sinivihreät. Marja on pallomainen, harmaansininen ja sisältä vaalea, maultaan mieto. Näköislaji on mustikka.
Kasvupaikka ja satokausi:
Kasvaa kosteilla paikoilla, kuten rämeillä ja rantametsissä, Lapissa myös kuivemmilla kankailla. Kypsyy elokuussa, hieman mustikkaa myöhemmin.
Käyttö:
Sellaisenaan, muiden marjojen seassa, puuroissa, keitoissa, mehuissa ja hilloissa. Säilö pakastamalla, kuivaamalla tai keittämällä.
Huomaa:
Muumioituneita marjoja ei saa syödä – niissä voi olla myrkyllistä sienirihmastoa.
Karpalo
Vaccinium oxycoccos
Syys–lokakuu
Tuntomerkit:
10–80 cm pitkä, suikertava ja maanmyötäinen varpu. Marja on punainen tai tumman sinipunainen, maultaan hapan ja kovakuorinen. Pikkukarpalo on isokarpaloa hennompi ja pienimarjaisempi.
Kasvupaikka ja satokausi:
Niukkaravinteiset nevat ja rämeet; isokarpalo koko Suomessa, pikkukarpalo yleisemmin pohjoisessa. Poiminta syyskuun lopulta lumen tuloon – pakkasen jälkeen marja makeutuu.
Käyttö:
Mehut, kiisselit, marjakeitot, puurot, uuniruoat, leivonnaiset, hyytelöt ja marmeladit.
Huomaa:
Sisältää luonnostaan bentsoehappoa, joka edistää säilyvyyttä.
Lakka eli hilla
Rubus chamaemorus
Heinä–elokuu
Tuntomerkit:
Suolla kasvava, 10–25 cm korkea ruohokasvi, jolla on monta nimeä: lakka, hilla, valokki ja suomuurain. Kypsä hedelmä on keltainen, mehukas ja tuoksuva ja irtoaa kannastaan helposti.
Kasvupaikka ja satokausi:
Suot koko Suomessa; runsain sato ojittamattomilta soilta. Satokausi alkaa heinäkuun puolivälissä ja jatkuu elokuun alkuun.
Käyttö:
Parhaimmillaan tuoreena ja mahdollisimman vähän käsiteltynä. Lakasta valmistetaan hilloja, mehuja, keittoja ja jälkiruokia.
Huomaa:
Sisältää puolukan tavoin bentsoehappoa – marja säilyy omassa mehussaan viileässä.
Lillukka
Rubus saxatilis
Heinä–syyskuu
Tuntomerkit:
Rönsyilevä, 10–35 cm korkea ruohokasvi, jonka lehdet ovat kolmisormisia. Marja on kirkkaanpunainen, raikkaan hapahko 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Näköislajeja ovat mesimarja, ahomansikka ja vadelma.
Kasvupaikka ja satokausi:
Yleinen koko maassa lehdoissa, tuoreilla kankailla ja vesistöjen rannoilla. Poiminta alkaa heinäkuun lopulla ja jatkuu syyskuulle.
Käyttö:
Sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa; säilö pakastettuna tai keitettynä hyytelöksi tai hilloksi.
Huomaa:
Sato jää yleensä niukaksi, vaikka kasvi on yleinen. Lillukan ja mesimarjan risteymä on mesilillukka.
Mesimarja
Rubus arcticus
Heinä–syyskuu
Tuntomerkit:
10–25 cm korkea, pysty ruohokasvi, jonka kukat ovat punaiset tai violetinpunaiset. Marja on tummanpunainen tai ruskehtava, hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen kerrannaisluumarja.
Kasvupaikka ja satokausi:
Yleisin Kuopion ja Kemin välisellä vyöhykkeellä: niityt, rannat, ojan- ja tienvarret, hakkuualueet ja pientareet. Sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.
Käyttö:
Voimakkaan arominsa vuoksi mausteena marjasäilykkeissä sekä tuoreena, jälkiruoissa ja teen mausteena. Säilö mehuna, hillona tai pakastettuna.
Huomaa:
Pilaantuu erittäin herkästi eikä kestä varastointia tuoreena. Mesimarjaa pidetään Pohjolan jaloimpana marjana.
Mustikka
Vaccinium myrtillus
Heinä–syyskuu
Tuntomerkit:
Pysty, 10–30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäät ja vihreät. Marja on pallomainen ja tummansininen, päältä ja sisältä tumma. Näköislaji on juolukka.
Kasvupaikka ja satokausi:
Havumetsien tyyppikasvi koko Suomessa; yksittäinen varpu voi elää 30 vuotta. Paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkuun.
Käyttö:
Marjakeitot, leivonnaiset, pirtelöt, puurot ja mehut. Säilö pakastamalla tai kuivaamalla sekä keittämällä hilloksi ja mehuksi.
Huomaa:
Luonnonmustikassa on antosyaaniyhdisteitä 3–5 kertaa enemmän kuin viljellyssä pensasmustikassa.
Pihlajanmarja
Sorbus aucuparia
Elo–syyskuu
Tuntomerkit:
Pihlaja on 4–10 m korkea, usein monirunkoinen puu, jonka lehdet ovat kerrannaisia. Oranssinpunaiset marjat kypsyvät näyttävinä terttuina.
Kasvupaikka ja satokausi:
Kasvaa yleisenä koko Suomessa. Hyvänä vuonna yhdestä puusta voi saada jopa 200 kiloa marjoja. Marjat kypsyvät elo–syyskuussa, ja niitä saa poimia jokaisenoikeudella.
Käyttö:
Hillot, hyytelöt ja jälkiruoat; voimakas maku pehmenee, kun marjoja yhdistää makeampiin marjoihin tai hedelmiin. Säilö pakastamalla, kuivaamalla, mehuna tai hilloksi keittämällä.
Huomaa:
Karvas maku johtuu parasorbiini-yhdisteestä ja miedontuu ensimmäisten pakkasten jälkeen. Maku vaihtelee puittain – suosi hyvänmakuisia yksilöitä.
Puolukka
Vaccinium vitis-idaea
Elo–lokakuu
Tuntomerkit:
Pysty, 5–30 cm korkea varpukasvi. Marja on pallomainen, punainen, hapahko ja mehukas. Näköislaji sianpuolukka on sekin syötävä mutta vähäsatoinen ja mauton.
Kasvupaikka ja satokausi:
Kangasmetsien aluskasvillisuuden yleisin varpu koko Suomessa. Tuottaa luonnonmarjoista suurimman sadon, jopa 500 kg hehtaarilta. Poiminta-aika on elokuun lopulta lokakuun alkuun.
Käyttö:
Marjakeitot, puurot, uuniruoat, leivonnaiset ja mehut. Säilö pakastamalla, survomalla tai hilloksi ja hyytelöksi keittämällä.
Huomaa:
Sisältää resveratrolia saman verran kuin tumma viinirypäle sekä luonnostaan säilövää bentsoehappoa – raakasurvos säilyy viileässä sellaisenaan.
Tyrni
Hippophaë rhamnoides
Lokakuu
Tuntomerkit:
Piikkinen, 0,5–3 m korkea pensas. Hedelmä on 8–10 mm pitkä, keltainen tai oranssinkeltainen, mehevä luumarja.
Kasvupaikka ja satokausi:
Luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla kivisillä hiekka- ja sorarannoilla. Keruun voi aloittaa lokakuussa, mieluiten ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin marjat irtoavat helpoiten.
Käyttö:
Sellaisenaan, puuron tai jogurtin kera; säilö mehuna, hillona, kuivaamalla tai pakastamalla.
Huomaa:
Luonnonmarjoistamme ravintorikkain. Marjalihassa ja etenkin siemenissä on öljyä, joka koostuu pääasiassa kerta- ja monityydyttymättömistä rasvahapoista.
Vadelma
Rubus idaeus
Elo–syyskuu
Tuntomerkit:
50–150 cm korkea, piikkinen pensas, jonka varret ovat kaksivuotisia. Marja on makea ja tuoksuva, kypsänä kukkapohjuksesta irtoava kerrannaisluumarja.
Kasvupaikka ja satokausi:
Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa Oulun korkeudelle saakka: hakkuuaukeat, metsien ja ojien reunat, rannat ja tienvarret. Satokausi on elokuun alusta syyskuun alkuun.
Käyttö:
Sellaisenaan tai mehuissa, marjakeitoissa, leivonnaisissa ja jälkiruoissa. Säilö pakastettuna, mehuna, hillona tai kuivattuna.
Huomaa:
Leviää nopeasti päätehakkuun jälkeen ravinteisille uudistusaloille ja säilyy niillä noin 20–30 vuotta.
Variksenmarja eli kaarnikka
Empetrum nigrum
Heinäkuu–lumentulo
Tuntomerkit:
10–30 cm korkea varpu, jonka talvehtivat, neulasmaiset lehdet ovat 3–7 mm pitkiä. Mehevä luumarja on kiiltävän musta.
Kasvupaikka ja satokausi:
Kuivat ja kuivahkot kankaat sekä aapasoiden rämemättäät koko Suomessa. Marjoja voi kerätä heinäkuun loppupuolelta lumentuloon saakka.
Käyttö:
Maukas mehumarja; sopii myös leivonnaisiin, marjakeittoihin ja puuroihin sekä hilloksi, hyytelöksi ja marmeladiksi.
Huomaa:
Sisältää antosyaaniyhdisteitä lähes saman verran kuin luonnonmustikka.
Lajitiedot: Luonnonmarjat tutuiksi -opas (Marttaliitto ry & Arktiset Aromit ry).
